Näinä kovina talouden aikoina, jolloin ministereiden on pakko tehdä leikkauksia, on ensiarvoisen tärkeää kiinnittää huomiota ja vaatia leikkauskohteissa johdolta sekä toimijoilta osaamista. Johdon tehtävä on huolehtia, että leikkaukset eivät lamaannuta toimintaa eivätkä aiheuta vaaratilanteita.
Olen nyt seurannut läheltä Helsingin vanhustenhuoltoa, enkä edes yrittämällä pysty sitä kehumaan. Ei vanhusten huolto ennenkään ole hirmuisesti kehuja saanut, mutta nyt kyllä liikutaan inhimillisyyden rajoilla. Ohjeita seurataan pilkun tarkasti – ja niitähän huono johto lisää kuin liukuhihnalta miettimättä syvällisemmin kuinka itse toiminta sujuisi parhaiten.
Miten on mahdollista, että vanhus ei pääse suihkuun kuin suihkupäivänä – jos silloinkaan – vaikka suihkutus olisi oleellinen osa haavanhoitoa! Tilanetta tuntuu myös pahentavan jatkuva vanhuksen siirtely paikasta toiseen, jolloin kunkin hoitopaikan rutiinit vaihtuvat ja vanhus tuntuu aina olevan väliinputoaja, mutta ohjeita ja ruutiineja noudatetaan tarkasti….
Ilman aktiivisia lapsia, lapsenlapsia ja sisaruksia vanhuksilla ei oikeasti ole mitään mahdollisuuksia saada minkään sortin inhimillistä hoitoa.
Tekisi hyvää jos jokaisen terveydenhuollon ja sosiaalipuolen päättäjän olisi kerran vuodessa oltava vähintään viikko käytännön työssä hoitajana/apuhoitajana vanhustenhuollossa – ehkä se vihdoin avaisi silmät. Pelkkä vierailu ja asioiden vierestä seuraaminen ei mitään auta. Asioita voi korjata ilman, että se aina maksaa lisää rahaa, kaiken ei tarvitse jatkua niin kuin aina ennenkin on tehty. Uusilla toimitavoilla ja ennen kaikkea hyvällä johtamisella on mahdollista saada hyvää tulosta vaikka rahaa ei tulisikaan lisää.
Vanhusten kannalta tärkeintä on, että hoiva ja terveydenhuolto toimii, ei se kuka tai miten toiminnat järjestetään.