Koulutuksesta ja sen laadusta puhuttaessa usein päädytään keskustelemaan luokka- tai ryhmäkooista. Ajatuksena on, että kokoa pienentämällä oppilaat saavat parempaa ja yksilöllisempää opetusta. Voihan sen niinkin nähdä, mutta itse ajattelen, että tärkeintä kaikessa koulutuksessa on osaavat opettajat.
Ei auta vaikka olisi kuinka pienet ryhmäkoot jos opettaja ei kykene saamaan kontaktia oppilaisiin tai hänellä ei vain yksinkertaisesti ole taitoa ohjata oppilaitaan tiedon ja taidon polulle.
Isäni oli upseeri ja siksi olen lapsuudessa sekä nuoruudessa joutunut vaihtamaan koulua useaan otteeseen. Koska useimmiten vaihdoimme paikkakuntaa vuoden vaihtuessa, tuli minulle tutuksi kuinka haastavaa on tulla puolessavälissä uuteen ryhmään. Mutta haastetta eivät aiheuttaneet pelkästään uudet koulukaverit, vaan myös uudet opettajat. Samalla näin hyvin konkreettisesti mikä merkitys on pedagogisesti taitavan ja ei niin taitavan opettajan välillä. Oli välillä suorastaan hämmentävää huomata kuinka entisestä inhokkiaineesta tuli hyvän opettajan ansiosta uusi suosikkiaine.
Yhteinen piirre näiden kokemieni taitavien opettajien kesken on kyky saada oppilaille onnistumisen elämyksiä. He myös saavat oppilaat innostumaan aineesta ja he kykenevät saamaan oppilaisiin hyvän kontaktin, niin että luokassa on positiivinen, turvallinen ja rauhallinen tunnelma. Tällaiset opettajat ovat taitavia ammattilaisia jotka selvisivät isommissakin ryhmissä. Toki heilläkin on rajansa siinä kuinka iso ryhmä voi olla.
Siispä minusta koulutuksessa tärkeää on panostus opettajiin, heidän koulutukseensa ja työssä viihtymiseen.